Stimppaukko

stimppalogo

Tää tapahtumasarja on jo tuttu monille ihmisille opiskelijapiireissäni. Tarina on kuitenkin niin siisti, että haluan jakaa sen muillekin.

1

Yliopiston ainejärjestöni Stimuluksen logossa on outo keltainen otus, jonka kyydissä on kaksi pikkuhahmoa. Kuva päätyi järjestömme haltuun helmikuussa 1991, kun silloiset psykologian opiskelijat tekivät ekskursion Prahaan. Tuolloin pari Stimuluksen hallituksen jäsentä löysivät hahmon aamukävelyllä puhelinpylvääseen kiinnitetystä mainosjulisteesta. Opiskelijat päättivät, että hahmosta tehdään ainejärjestön logo.

Pari vuotta sitten olin mukana uudistamassa Stimuluksen logoa. Hahmo piirrettiin uusiksi haalarimerkin pohjalta, jolloin sen yksityiskohdat hieman muuttuivat. Samoihin aikoihin annoin hahmolle nimen Stimppaukko ja aloin piirtää hahmon seikkailuista kertovaa sarjakuvaa ainejärjestömme lehteen. Nimi Stimppaukko vakiintui melko nopeasti yleiseen käyttöön.

Vaikka hahmo oli ollut ainejärjestömme logona lähes yli parikymmentä vuotta, ei kukaan tiennyt, kenen käsialaa alkuperäinen piirros on. Viimein tänä keväänä mysteeri selvisi.

2

Eräs kaverini pohti aiemmin keväällä iltaa istuessamme, että hahmon alkuperä olisi hyvä selvittää. Hän päättikin pistää netin Reddit-sivuston Praha- ja Tšekki-kanaviin kyselyä hahmosta toivoen, että joku tunnistaisi piirroksen. Ihan suoria bongauksia ei löytynyt, mutta eräs keskustelija vinkkasi, että työ näyttää hieman Pavel Brázdan tekemältä.

Nopea etsintä paljasti, että Brazda oli 88-vuotias tsekkiläistaiteilija. Miehellä oli kyllä nettisivut, mutta kukaan ei vastannut sähköpostilla laitettuun englanninkieliseen yhteydenottoon.

Auttelin kaveriani kaivamisessa ja perehdyin Pavel Brázdan töihin. Linkkasin kaverilleni googlaamalla löytämäni kuvan galleriasta, jossa oli Brázdan töitä. Stimppaukkoa ei näkynyt, mutta teosten tyyli oli hyvin samanlainen. Sattumalta kuva oli aivan toisen tšekkiläisen taiteilijan Pavla Hroudován nettisivuilla. Pienen väärinkäsityksen myötä kaverini päätyi ottamaan tähänkin taiteilijaan yhteyttä.

Hyvä että otti, sillä toinen taiteilija tunnisti työn Brázdan tekeleeksi. Brázda ei puhunut englantia, mutta Hroudová selvitti Brázdan englantia puhuvan tyttären yhteystiedot.

3

Sitten alkoi siistein osuus. Kaverini oli nimittäin juuri lähdössä Tšekkeihin psykologian opiskelijoiden kongressiin. Kun tytär vastasi yhteydenottoon, onnistui kaveri järjestämään taiteilijan ja tämän perheen kanssa tapaamisen Prahassa.

Iäkäs mutta skarppi taiteilija kertoi hahmon kuuluneen aikoinaan kuvasarjaan, joka kertoi Victor-nimisen hahmon fiktiivisistä seikkailuista Salvadorian kuningaskunnassa. Alkuperäisessä kuvassa salaisen palvelun agentti Victor ja avustustyöntekijä ratsastavat Nosewalk-hahmolla kohti pahan Salvador-kuninkaan mekaanista norsua. Jep.

Pavel Brázda kuului taiteilijoihin, joiden oli vaikea saada töitään julki Neuvostoliiton aikana. Toisinajattelijan lapsena hän oli saanut potkut yliopistosta ja päätynyt tekemään kaikenlaisia hanttihommia mm. sairaalan lämmittäjänä hiiliä lapaten. Vasta Neuvostoliiton romahdettua hän alkoi saada töitään kunnolla julki.

Brázda kertoi kaverilleni, että hänen unelmansa oli ollut hänen taiteen leviäminen maailmalle esimerkiksi opiskelijoiden keskuuteen. Vasta nyt 88-vuotiaalle taiteilijalle selvisi, että hänen unelmansa oli toteutunut jo vuosia sitten.

Maailma on aika kaunis, kun se on vähän absurdi.

One thought on “Stimppaukko

  1. Pingback: Luku 2: Okei internet – Arimo travels

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s