Satunnainen yhteydenotto Serbiasta

Internet, Facebook, universumi – voi juku!

Kuvitelkaa, että joku ihminen jossain ihan muualla päättää ottaa yhteyttä satunnaisiin ihmisiin ympäri maailmaa. Sitten kuvitelkaa, että satutte olemaan yksi noista ihmisistä, joihin otetaan yhteyttä. Hilpee ja sopivan absurdi ajatus.

No, silleenhän miulle kävi tällä viikolla. Eikä ollut edes nigerialaiskirje, joita netin satunnaiset yhteydenotot taitaa enimmäkseen olla. Sen sijaan sain pari päivää sitten Facebook-viestiä serbialaiselta reissaajalta, joka oli lähdössä pidemmäksi aikaa pois. Ennen lähtöään serbialaisnainen päätti järjestää yllätyksen (poika?)ystävälleen, jota ei kohta näkisi vähään aikaan.

Yllärin toteutus menee suunnilleen näin:

1) Nainen ottaa yhteyttä ties kuinka moneen ihmiseen ympäri maailmaa ja pyytää pyytää näitä tulostamaan paperin.

2) Jokaisessa lapussa tulee lukee naisen rakkaudenosoitus ystävälleen sekä paikka, jossa paperin printtaaja asustaa.

3) Printtaaja ottaa kuvan tuosta lapusta omassa kotiympäristössään ja lähettää sen naiselle, joka kokoaa kuvat myöhemmin ystävälleen.

Miusta on siistiä, kun ihmisillä on satunnaisia projekteja, joissa pyydetään tai kysytään ventovierailta poikkeuksellisia asioita (eikä vaan siksi, että miulla on ehkä itelläkin ollut joskus joku sellainen projekti). Siksi autoin oikein mielelläni. Tulostin lapun torstaina yliopiston kirjastolla ja kävin eilen paprun ja kameran kanssa Jyväsjärven rannalla. Lappu kyllä peitti puolet kuvasta, mutta näkyy siinä taustalla vähän Mattilanniemen siltaa.

Serbialainen ei muistanut miten oli löytänyt miut, kun oli etsinyt ihmisiä niin laajasti miten sattuu. Hirveästi kuvia ei vielä kuulemma ole tullut. Toivon, että lisää kuitenkin tulee.

*

Asioita voi siis näemmä tapahtua, vaikkei ite tekiskään hirveästi mitään. Noin muuten omat viime päivät ovat menneet aika seesteisesti. Perjantaina teki kaupassa mieli jotain hyvää. joten ostin piparkakkutaikinaa ja halloumia.

Kevään kaunokirjalliset tavoitteet

EIlen se taas iski. Luomisvimma. Koitin mennä ajoissa nukkumaan, mutta eihän siitä mitään tullut, kun päähän ilmestyi yömyöhään hullun nerokas novelli-idea. Raapustin paperille hirveässä hurmoksessa pari sivua muistiinpanoja ja päätin, että tämänhän pitäisi oikeasti kirjoittaa ja lähettää kirjoituskilpailuun. Sopiva skaba olisi WSOY:n Kirjan vuosi 2015 -kirjoituskilpailu, joka vastaanottaa kaikkea novelleista runoihin ja romaaneihin. Kilpailukäsikirjoitusten pitäisi tosin “kuvata ja kommentoida persoonallisella tavalla omaa aikaamme”, eikä tämä vielä tekemätön tekele varsinaisesti sovi kuvaukseen. No, kai sen teeman voisi jotenkin teennäisesti läntätä tekstin sekaan.

Jo viime viikolla iski samanlainen inspis toiseen novelliin – silloin onneksi päiväsaikaan. Se idea on vielä täysi raakile, josta puuttuu perusajatusta lukuunottamatta lähes kaikki konkreettinen sisältö. Jos se novelli valmistuu, katsoin että sen voisi lähettää Turun Science Fiction -seuran Nova-kilpailuun.

Kummassakin kirjoituskilpailussa on deadline 31. maaliskuuta. Saas nähä, mitä tapahtuu. Koskaan en ole yhtään novellia kirjoittanut, vaan jostainhan sekin on aloitettava.

Luku 1: Keskiluokkaistuminen

Teetä

Tästä se alkoi.

Oon miettinyt, että miksei blogeissa ole lukuja niin kuin kirjoissa. No, tässä blogissa on.

Ja ensimmäinen luku päättyi nyt.

Luku 1: Keskiluokkaistuminen

1.1: Ensiaskeleita

Elämäni ensimmäinen teeostos

Jopoilijan parkkeerauspeli

Kummia aikoja

Miksi miun ei koskaan pitänyt perustaa blogia, osa 1

Löytynyt muistitikku

Yhden lehtijutun tarina

Joutseno 26.9.2009

Zen ja Nokia 3310

1.2: Sveitsi ja sfäärit

Zürich/Bern

Kolme hetkeä viikonlopulta

Perkeleen fiktio

Aika ja Aku Ankka

Kaksi hetkeä rautatieasemilla

Don’t Stop Now

1.3: Loppusyksy

Testaa, kuinka keskiluokkainen olet

Muistoja Nepalista: Epäonnentyttö

Venäjä, venäjä, venäjä

Telttamörkö

Satunnainen fakta

Lisää harppauksia kohti keskiluokkaa

Miksi vanheneminen on niin siistiä

1.4: Nepal All Over Again

Paluu Nepaliin

Miksi ovet ei aukene meille?

Hohto

Kalthumki Bhanjyang ja elämäni hämmentävin päiväkännäys

Tashidhalek Guest House

Yhden luvun päättyminen meinaa tietysti myös toisen alkamista. Sen sisällöstä miulla ei ole vielä hirveesti tietoa.

Kaikenlaisia projekteja on suunnitteilla, mutta eihän sitä tiiä mihin elämä vie.