Muistoja Nepalista: Epäonnentyttö

riippumattokauppa

Nepalista ostamani palasaippua on loppumaisillaan. Se onkin riittävä tekosyy muistella toissakesäni reissua.

Saavuin Pokharaan 11. elokuuta 2013. Parinsadan kilsan bussimatka Nepalin pääkaupungista Katmandusta kesti nopeammalla turistibussillakin 7 tuntia. Istuimme aussikaverini Kristyn kanssa bussin perällä ja yritimme levätä, kun bussi pomppi vuoristoteillä. Aika toivoton yritys.

Majoituimme pari ensimmäistä yötä paikallisen riippumattokaupan yläkerrassa. Kristy oli tavannut Intiassa brittikaverin, joka oli löytänyt riippumattokauppan jo pari päivää ennen meitä ja järjestänyt majoituksen meillekin. Yöpyminen kaupassa maksoi vain 40 senttiä, mikä on jopa Nepalin hintaluokassa aivan naurettavan vähän. Laatu olikin hinnan mukaista. Matkaoppaassa asumusta kuvailtaisiin varmaan sanoilla ”raikkaan huumeluolahtava”.

Ei siis todellakaan mikään miun tyylinen mesta, mutta uutena elämyksenä ihan virkistävä.

Riippumattokaupassa asusti myös kanadalainen tyttökaksikko, Amanda ja Isabelle. Amanda kertoi heti ensimmäisenä iltana uskomattomia tarinoita elämästään. Yhdelle ihmiselle oli osunut niin paljon vastoinkäymisiä, ettei epäonnelle osannut kuin nauraa.

Miuta hieman vanhempi Amanda oli ehtinyt saada elämänsä aikana viisi aivotärähdystä. Näistä kaksi oli tullut jalkapallossa, yksi moottoripyörällä kaatuessa. Neljättä en muista, mutta viimeisin sattui vanhempien kotona, kun Amanda oli etsinyt kirjahyllystä uusinta Harry Potteria. Kirjaa ei löytynyt, mutta etsinnän tuloksena kirjahylly kaatui tytön päähän. Siitä aivotärähdys numero viisi.

Tärskyjen tuloksena Amanda kärsi muistikatkoksista, eikä motoriikkakaan ollut ihan kohdillaan. Amanda näytti meille, mitä tapahtuu, jos hän yrittää koskettaa sormellaan nenänpäätään: sormi puolsi suoraan toiseen poskeen. Meitä huvitti. Onneksi myös Amanda osasi nauraa elämälleen.

Eivätkä vastoinkäymiset rajoittuneet aivotärähdyksiin. Aiemmalla Nepalin reissullaan Amanda oli viettänyt pidemmän aikaa syrjäisessä viidakkokylässä. Jossain vaiheessa hän teki sen virheen, että joi samaa purovettä kuin paikalliset. Seurauksena viidakkokuume – joka kesti lopulta puoli vuotta.

Amanda joutui vuoteenomaksi heti taudin alkuvaiheessa, ollessaan vielä Nepalin laitamilla keskellä ei-mitään. Toipilasaikakaan ei mennyt ihan putkeen. Samaan aikaan, taudin juuri puhjeessa, Amandan kanadalainen pankkiyhtiö alkoi ihmetellä tytön (oikeasti omia) tilitapahtumia Nepalissa. Varotoimena pankki päätti jäädyttää Amandan pankkitilin ja kaiken rahaliikenteen…

Tuntui osuvalta kohtalon ivalta, että Amandan surkeiden sattumusten sarja sai jatkoa myös ensimmäisenä yönäni riippumattokaupassa.

Aamulla herätessään tyttö huomasi, ettei hänen toinen silmä auennut. Muut osasivat ketoa Amandalle, että ongelma on vähän isompikin. Ilmeisesti jokin hämähäkki oli puraissut parvekkeella nukkuneen tytön naamaa yön aikana, sillä toisen silmän ympärys oli turvonnut umpeen valtavaksi möykyksi. Amandan loppupäivä menikin lähinnä lääketokkurassa lepäillen.

Tästä on kohta puolitoista vuotta. En yhtään yllättyisi, vaikka aivotärähdyiksiä olisi sittemmin tullut muutama lisää.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s